Tänään olimme rakentamassa puikkarataa aamulla ratapaikalle 17. Viereiselle ratapaikalle alkoi nousemaan SP rataa hyvää vauhtia. Ensin noteerasin vain kursorisesti porttilippujen tekstin "French Telemark". Muutamien keppien taas löydettyä paikkansa umpijäiseen rinteeseen kummallakin radalla, silmiini osui viereisen radan merkkaajaa avustavan laskijan Meribel- sponssilogot. Hmm?
"Vapaalaskuaikoinamme" tulimme vierailleeksi A:n kanssa kolmen laakson alueella monia monituisia kertoja kahden vuosikymmenen aikana. A oli myös joskus kouluaikoina SunSkin hommissa Mottaressa. Siellä A ensin ja sitten minä tutustuimmekin paikalliseen yrittäjäpariskuntaan Sonjaan ja Ralfiin joiden 3 polvenkorkuista poikaa iloisina pyörivät perheen omistaman Rastro ravintolan laitamilla lounasaikaan pyhäpäivisin. Satunnaisina myöhempinä vierailukertoina tai muutoin saimme aina kuulla perheen poikien Telemark harrastuksesta ja sittemmin myös menestyksestä. Muutama vuosi sitten viimeksi keskustelimme ajatuksesta voisiko Kia kukaties osallistua paikallisen Telemark seuran treeneihin.
Nämä muistot mielessä kurvasin heidän luokseen ja kysyin että sattuisiko kukaan heistä tuntemaan Ralfin ja Sonjan poikia? Pari kättä nousi ylös ja sillä tarkoituksella että tässähän näitä poikia on. Kävi ilmi että paikkalla oli Sven ja Philip, kolmannen veljeksen ollessa kotona Meribelissä hälytysvalmiudessa tulevan perheenlisäyksen takia. Kerroin heille meidän perheen ja heidän vanhempiensa vanhasta yhteydestä sekä siitä että olin nähnyt heitä vain joskus polvenkorkuisena. Ihmettelimme siinä sitten yhdessä (alppi)maailman pienuutta!
Päätimme myös ikuistaa hauskan sattuman kuvaksi. Kuvassa oikealla Sven ja vasemmalla Philip. Kaikki kolme veljestä ovat Ranskan maajoukkuelaskijoita ja toistaiseksi parhaiten on menestynyt Philip joka on voittanut miesten maailmanmestaruuden. Ja kyllä pojat osaavatkin vetää, ei meistä kukaan ollut koskaan nähnyt Tellu-SP:tä vedettävän sellaisella tatsilla peilijäällä kuin mitä Sven ja Philip vetivät!