Asiasta on ollut jonkin verran keskustelua urheilupiireissämme näin syksyn kynnyksellä. Kuulostaa siltä että osa ei pidä lainkaan harjoituspäiväkirjaa, osa karkealla tasolla ja sitten osa päivittäin eritellen esim:
Harjoituksen sisältö; 1.4.2009 - voimaharjoitus(tyyppi), kesto minuuteissa, tehdyt sarjat ja kilot, palautumiset ja joitain kommentteja omista tuntemuksesta, (olosuhde rinteessä), jne.
Harjoittelun ja muun liikunnan ollessa päivittäistä ja toisaalta sen kokonaismäärän kasvaessa on ainakin minun mielestäni tärkeää pyrkiä yhä systemaattisempaan tapaan kirjata omat tekemiset ylös. Mieluiten tietysti vielä siten, että pienikin urheilija itse tekee merkinnät alusta alkaen irutiininomaisest tottuen siinä sivussa pikkuhiljaa seuraamaan ja miettimään omia tekemisiään. Kaikki tämän kesän ja syksyn aikana tapaamani valmentajat liputtavat hekin tälläisen käytännön puolesta.
Tämän rutiinin noudattamisella on ainakin seuraavia etuja: valmentaja tai valmentajat jos urheilijalla esim. 2 valmentajaa sekä vanhemmat voivat viikko ja jaksotasolla seurata kokonaisharjoittelun määrää ja tasapainoa, tehtyjen harjoitteiden luonnetta sekä kuormitusta - ei ainoastaan harjoittelun sisällön suhteen vaan myöskin levon, ravinnontarpeen, koulun ja muun lapsille kuuluvan elämän suhteen - siis niiden perusasioiden suhteen joiden varmistaminen on viimekädessä aina - ei valmentajan - eikä lapsen vaan vanhemman vastuulla.
Kausi- ja vuositasolla taas syntyvä dokumentaatio voi edesauttaa uran edetessä paikantamaan linkkejä kehityksen ja paikallaan pysymisen yhteyksistä paitsi kokonaisperformanssissa myöskin jokin tekniikan osa-alueen tai lajin suhteen (muuttujina ainakin: kokonaistoistot vs. olosuhteet, vs laji vs. ao. ominaisuuden kehittämiseen tähtäävät muut kuin lajiharjoitetoistot) sekä tarjota urheilijalle itselleen mielenkiintoisen ikkunan omaan harjoitusmenneisyyteen, aina kiikkustuoliin saakka.
On varmasti pitkälti makuasia millä välineellä harjoituspäiväkirjaa pitää. On se sitten web ja i-phone yhdistelmä, miniläppärin taulukkolaskenta ja levymuisti tai perinteinen (paksu) A5 vihko ja (muste) kynä. Oleellisinta mielestäni on että se on aina mukana ja helppo näyttää valmentajalle. Meillä välineeksi on lopulta tästä syystä valikoitunut viimekauden kokeiluiden jälkeen tuo perinteisin vihko&kynä metodi n. 15.8. 2010 alkaen.