Alan olla sitä mieltä että lapset nauttivat vauhdin tunteesta. Toki jokainen oman tuntumansa rajoissa (!!) - mutta aina kuitenkin siitä iloiten ja nauttien.
Itsensä ylittämisen tunne, onnistumisen tunne ja jännittävän suorituksen jälkeinen tunne - ne näkyvät vauhtipäivinä usein iloisina naamoina ja normaalia "sähäkämpänä" ilmapiirinä.
Ehkä hurmostelen turhaan - mutta sanon kuitenkin - että melkein voisi tuntea lasten kasvavan hiihtäjinä jokaisen voitetun haasteen ala-asemalla.
Tarkoituksemme on jatkaa huomenna ja muuten vauhtiteemaa aina olosuhteiden puitteissa.
"It's all downhill from here"